Yleisurheilu

Zandvoort Circuit Run – kiihdyttelyä autoradalla

Zandvoort Circuit Run – kiihdyttelyä autoradalla

On se kumma, kun kisaesitteissä paistaa aina aurinko ja juoksijat nauttivat kauniista kevätsäästä keveissä shortseissa ja topeissa. Todellisuus oli kuitenkin toinen viimesunnuntaisessa 12 kilometrin juoksukisassa Hollannin Zandvoortissa. Hyisenhaastavista olosuhteista huolimatta kotiinviemisinä oli roppakaupalla endorfiineja, hauskoja muistoja ja helposti saavutettu oma 12K kisaennätys – kyseistä matkaa en ollut aikaisemmin juoksutkaan!



Kisapäivä valkeni pilvisenä, harmaana ja tuulisena. Viime vuonna maaliskuussa harjoituspäiväkirjan sivuilla olen fanittanut kevään ensimmäisiä perhosia, kukkivia krookuksia ja +13 asteen aurinkoista kevätsäätä. Tänä vuonna palmusunnuntaiaamuna minua tervehti kylmästi puhaltava, navakka itätuuli ja pari pakkasastetta, jotka tuulen vuoksi tuntuivat yhdeksältä pakkasasteelta. Jätin shortit ja capritkin suosiolla kotiin ja kisavarusteiksi pakkasin pitkien juoksutrikoiden lisäksi pipon, hanskat ja toppatakin.

Zandvoort Circuit Run järjestettiin nimensä mukaisesti Länsi-Hollannissa sijaitsevassa Zandvoortin pikkukaupungissa, joka on tunnettu loma- ja rantakohde. Hiekkarantoja riittää silmänkantamattomiin. Olen käynyt aikaisemmin Zandvoortissa useita kertoja – näillä kerroilla matkan tarkoitus ei ole ollut juoksukisat vaan rantaklubeissa järjestettävät bileet, joita kesäkuukausina riittää jokaiselle viikonlopulle. Zandvoortissa on myös reilun neljän kilometrin autorata, jossa vielä 80-luvulla järjestettiin jopa F1-osakilpailuja. Formula-autot olivat nyt Malesiassa, joten rata oli vapaa juoksijoille!

Parkkipaikan varmistamiseksi saavuimme kisapaikalle hyvissä ajoin ennen starttia. Tuhansia juoksijoita lämmitti täyteenpakattu juoksijoiden teltta, josta sain hakea myös kisanumeroni. Koko päivän kisaradalla riitti sähinää, kun lapset kirmasivat omissa sarjoissaan, koulujoukkueet ratkoivat koulujenvälisiä mestaruuksia ja naiset hölkkäilivät omaa viiden kilometrin kisaansa. Puolisen tuntia ennen omaa starttiani yritin käydä ulkona tekemässä lyhyttä lämmittelyä, mutta toppatakki-pipo-kaulahuivi-lämmittelyhousu -varustuksesta huolimatta lämmittely osoittautui voittamattomaksi haasteeksi kylmässä tuulessa. Huiput starttasivat puoli tuntia ennen omaa lähtöryhmääni ja pääsin ihailemaan kenialaisten naisten mieletöntä menoa. Askelissa riitti lentoa – upeaa!

Vartti ennen starttia hylkäsin teltan lämmön ja hampaat kalisten siirryin lähtöviivalle. Lähtö oli varikkosuoralla ja onneksi varikkopilttuut tarjosivat pientä tuulensuojaa. Lämmittely jäi kevyeen hissutteluun, kun pujottelin lähtöryhmäni kärkijoukkoihin. Lähtölaukauksen pamahtaessa varpaat olivat tunnottomat, mutta onneksi juoksufiilis löytyi nopeasti.

Ensimmäinen neljä kilometriä kierrettiin autoradalla. Baanalla riitti leveyttä ja pitkät, loivat mäet lämmittivät nopeasti kylmyyden kangistamat juoksijat. Reitillä riitti kannustajia, rumpubändejä ja DJ:itä. Autoradalta suuntasimme kohti merta ja rantabulevardilta pudottelimme jyrkkää alamäkeä merenrantaan. Ja voi kauhistus – rantaosuudelle siirryttäessä juoksijoita tervehti sata metriä upottavaa hiekkaa, joka sai pohkeiden ja pakaroiden lihakset pienoiseen hapottavaan paniikkiin. Onneksi lähempänä rantaviivaa alusta napakoitui ja saimme sanoa juoksuhiekalle nopeat jäähyväiset.

Rantaosuudelle ohitettavia riitti, koska kilpasarjalaisten jälkeen matkaan lähetettyjen yritysjoukkueiden ja hollantilaisten juoksujärjestöjen jäsenten vauhti ei riittänyt alle tunnin vauhdissa kiitävien ”kunto”sarjalaisten kyytiin. Oman haasteensa tarjosi kapealle juoksupolulle hiipivä nousuvesi, ja muutaman kerran jouduinkin hakemaan vauhtia Atlantin puolelta.

Rantaosuutta oli reilu kolme kilometriä mukavaan myötätuuleen ja odotetusti saimme taas ryömiä sata metriä upottavan hiekan läpi, kunnes olimme taas takaisin kuivalla maalla. Rannalta kaupunkiin nousu olikin reitin rankin osuus: heti pehmeässä hiekassa rämpimisen jälkeen jouduimme kapuamaan vielä reilun kymmenen metrin nousun ylös kaupungin kaduille. Onneksi suuntasimme rannalta pikaisesti kaupungin keskustaan, jonka kapeiden katujen varsilla oli satapäin kannustajia räikät käsissä ja pienimmät kannustajat tarjosivat auliisti ylävitosia ohikiitäville juoksijoille. Kaupungin suojista matka jatkui takaisin kohti kisakeskusta ja viimeiset kaksi kilometriä olivatkin melkoista taistelua tuulta vastaan. Juoksu onneksi kulki hyvin eivätkä kilometrivauhdit lopussa hidastuneet liikaa vastatuulesta huolimatta. Maali oli tietenkin autoradan maalisuoralla ja maalissa taisi olla oikein ruutulippukin tervehtimässä juoksijoita. Tiukan loppukirin vuoksi sykkeeni huitelivat neljä lyönti alle maksimisykkeen, joten muistikuvat maaliintulosta ovat hatarahkot...

Oli todella virkistävää juosta pitkästä aikaa puolimaratonia lyhyempi kisamatka. Hyisistä olosuhteista huolimatta aika oli omalla asteikollani hyvä 58:38. Sarjassani olin yli 5000 juoksijan joukossa 551. ja minua nopeampia naisia kuntosarjassa oli vain 24! Kilpasarjan Kenian tytöille tosin hävisin vielä 18 minuuttia... Tapahtuma oli niin hauska, että olen varmasti mukana ensi vuonnakin ja toivottavasti saan nipistettyä eron huippujuoksijoihin edes vähän pienemmäksi.

Edessä on nyt työntäyteinen pääsiäinen ja sen jälkeen alkaa vielä viimeinen kolmen viikon treenirutistus ennen Helsinki City Runia. Treeniohjelmassa on muun muassa lyhyt Lapin reissu pitkine maastohiihtolenkkeineen, 10 mailin treenikisa Hollanissa ja Länsiväyläjuoksu. Sen jälkeen saankin alkaa keventää harjoittelua ja ”herkistellä” toukokuun 4. päivää varten. HCR vaatiikin tänä vuonna tavallista tiukempaa kuntoa, koska 21 kilometrin jälkeen jatketaan vielä Helsinki City Night Runilla. Puolimaratonin viralliset jatkot järjestetään Kaarle XII:ssa klo 21 alkaen. Klo 23 saakka ilmainen sisäänpääsy mitalia näyttämällä. Party on!

 

...and keep on running!

-LauraP.

  • Asics
  • Maxim Sports